Perinteinen roskaruokaperjantai: roiskeläppäpizzat ja ranskalaisia nuorisolle, salaatit aikuisille.
Perjantaina myös suunnittelematon kauppareissu. Ei riittänyt aika eikä energia pohtia tulevan viikon syömisiä, lapioin kärryyn sekalaista tarveainetta niissä toiveissa, että jostain syntyisi syömäkelpoista ravintoa.
**
Lauantaina järjestimme kotona kahvitilaisuuden. Pähkäilin - taas kerran - tarjottavia viime metreille asti. Päädyin pelkän kahvin sijaan tarjoamaan kevytlounaan:
- tomaattikeitto + linssejä /kinkkukuutioita, kotitekoista juustopatonkia
- broilerpiirakka
- mariannesuklaakakku
- toscakakku
Tarjoilut kelpasivat vieraille, ja vieraat viihtyivät muutenkin.
Illansuussa nuoriso söi perjantaisten roiskeläppien jämät.
**
Sunnuntaina kiertelimme kirjamessuja omin eväin: broiskupiirakan jämät, voileipiä ja omenoita oli eväänä. Kotiintultua pikakokkasin pyttäriä ja tonnikalapastaa.
Ruuan puolesta ei siis mikään kovin hehkeä viikonloppu.
**
Kuulin tuttavalta seisauttavaa tilastotietoa: lähes poikkeuksetta vaikeista lastensuojeluperheistä puuttuvat kokonaan perheen yhteiset ruoka-ajat ja -tavat.
Surullista.
Ja toisaalta kummallista, miten niinkin pienellä asialla kuin yhteisellä ruokahetkellä on niin suuri merkitys. Ei niin, että se suojelisi kaikelta pahalta - mutta niin, että yhteiseen kotipesään on yleensä hyvä kokoontua.
Minulle se on itsestäänselvyys.
Edes kerran päivässä pitää kokoontua saman pöydän ympärille.
Viikolla se on meillä aina aamupala, ja lähes joka päivä olemme myös päivällisellä kaikki yhdessä. Tilastollisesti ihan varmasti syömme useampana kuin kuutena päivänä viikosta päivällisen tai lounaan yhdessä. Melkein seitsemänä päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti