keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Tohinatiistain kokkisota

Kotona 14.50.
Kaikki mahdollinen jääkaapista työtasolle.

Pari tomaattia, sipulia, porkkanaa ja perunaa kuoritaan, paloitellaan. Kattilaan odottamaan.

Kesäkurpitsa, sipuli, pikkuporkkanoita, paprikasuikaleita, halloumijuustoa. Sopivankokoisiksi paloiksi, yrttimaustetta ja öljyä. Uuniin, parisataa astetta.

Pari perunaa kuoritaan ja paloitellaan.

Kuullotetaan kattilassa olevat ainekset, lisätään reilu puoli litraa vettä ja vajaa puolikas liemikuutiosta. Tomaattikeitto tulossa.

Perunat kiehumaan.

Sipuli silpuksi. Herkkusienet siistitään ja paloitellaan. Pannulle. Kypsennellään. Sekaan creme bonjouria.

Pekonisilppua ja sipulisilppua pannulle, pastavesi kiehumaan. Pasta carbonara-kopio tulossa.

Keittohommelit soseeksi, sekaan pieni purkillinen tuorejuustoa.

Vihersalaatti.

Ensimmäinen tulija-lähtijä aloittaa ruokailunsa vähän puoli neljän jälkeen.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Viikonlopun yllätys

Keskiviikon kauppareissun ostoksia kaappiin lapioidessani huomasin että olen ostanut vahingossa pakastettuja ahvenfileitä, en pakastettuja kuhafileitä.
Paniikki, stressi ja kaaos.

Tunnen suunnilleen kolme kalaa: (kirjo)lohi, purkkitonnikala ja kuha.
Säälittävän uusavuttomana kykenen juuri ja juuri työntämään jonkun edellämainituista uuniin ja siinä se. Sisälmykset pitää olla valmiiksi poissa ja jos mahdollista, niin tonnikalapurkki mieluummin valmiiiksi avattuna.

Sitä paitsi, olin ennakkoluuloinen: ahven on ihan varmasti paha kala.

Semmoisilla eväillä sitten googlettelemaan ohjeita. Eipä juurikaan naurattanut.

Sen verran olen ruuanlaitosta oppinut, että yksinkertainen on parasta: mitä vähemmän kikkailee, sitä parempi.
Poimin silmäiltäväksi googlen tarjoamista ohjeista noin suunnilleen ensimmäisen, ja luotin samalla ohjeen mainintaan: samalla reseptillä ovat ahvenensa paistaneet lukuisat sukupolvet saaristolaiskalastajia.

Paneroin fileeni kananmunalla ja ruislese-maustesekoituksella. Mausteeksi suolaa, ripaus kuivattua tilliä ja aavistus pippurisekoitusta.
Paistelin pannulla (kauhistus, en ole ikinä ennen yrittänytkään paistaa kalaa! Ja se panerointikin on kyllä vietävän hankalaa, aina ne jauhot karisevat irti. Miten se oikein kannattaisi tehdä?)
Nostelin valmiit fileet tarjoiluastiaan, ripsautin väliin aina muutaman tipan sitruunamehua ja hitusen sitruunankuorta - vain hyvin vähän, aavistuksen verran. Työnsin tarjoiluastian foliossa hetkeksi - alle vartiksi - uuniin.
Voi autuus mikä herkku! (ja voi kauheus mikä kalanpaistamisen katku jäi tupaan)
Mutta silti, voi autuus mikä herkku!
En tiennyt että ahven on niin maukasta.
Enkä tiennyt että olen niin hyvä kokki.

Viikonlopun vaihtoehtoina siis ahvenfileet tai possupihvit, lisukkeena perinteinen perunamuusi ja uunikasviksia (sipulia, porkkanaa) sekä erillinen sipulilisuke (kuullotettua sipulia, hunajaa).
Ruokaa riitti viikonlopun molemmille päiville.

Sunnuntai-iltana normaalit pizzakuviot. Tietysti.
Pizzan jälkkärinä tavallinen suklaakuivakakku.

perjantai 22. marraskuuta 2013

ruokaplään

Kaupan kuitti oli taas melkein puoli metriä pitkä, ja summa sen alareunassa sen mukainen. *huokaus*






Perjantaina taloudessamme vietetään aina roskaruokapäivää, sitä varten on varattu pakasteranskalaisia.

Viikonloppuna kehitellään ruokaa ohuista possunleikkeistä ("pihvejä") ja kuhasta, joka osoittautui ahveneksi. Sunnuntaina luultavasti myös pizzaa. Ainakin kaupasta tuotiin sekä rucolaa että palvisuikaleita.

Broiskuleikkeestä tulee luultavasti alkuviikkoon jonkinlainen patatyyppinen ratkaisu. Herkkusienistä keittoa, pororouheesta saa aikaan pastakastiketta, tai sitä voi piilottaa kasvislisukkeeseen. Kiusauksen tekeminen on ajan ja energianhukkaa, se ei tällä hetkellä kelpaa, ei missään muodossa. Riippumatta siitä, millä kiusataan, on se varsin kiusallista ruokaa.

Tiistai ja keskiviikko pistellään menemään sillä, mitä jääkaapissa juuri silloin sattuu olemaan, jäämme jännityksellä ihmettelemään.

torstai 21. marraskuuta 2013

Kuluvan viikon syöminkejä

arkea ja tohinaa riittää - hyvä kun itse perässä pysyy

Maanantaina tarjoiltiin kanarisottoa. Risottovastarintaisille isovanhemmat olivat pakanneet viikonlopun jäljiltä poronkäristyksen jämät. Vihersalaattia.
Aikuiset söivät myös kasvislaatikkoa.
Ei jälkkäriä.

Tiistaina pastaa ja kanakastiketta, kasvislaatikon jämiä. Kasvissosekeittoa. Vihersalaattia.
Ei jälkkäriä.

Keskiviikkona pastasta ja kanakastikkeesta tuli pastakanalaatikko. Kasvissosekeittoa, espanjalainen munakas.
Jälkkäriksi omppupiirakkaa jämäomenoista.
Kasvissosekeiton jämät katosivat sämpylätaikinaan.

*
ruokakriisi tulossa: luulin ostaneeni pakastekuhafileitä. Survoessani niitä pakastimeen, huomasin että olinkin ostanut pakasteaffenafileitä. Kääks.
Mitä ihmettä voi kehittää affenasta?

maanantai 18. marraskuuta 2013

Kreikkalainen fiesta

Viikonloppuna vietimme viimein suuren kreikkalaisen fiestame, jota on suunniteltu jo kesästä asti. Muistelimme ihanaa lämpöistä kesälomaamme Kreikan saaristossa - tavoitteena oli toisintaa kaikkein parhaan ravintolan, "Yummu-mummyn" (?) ruokalista. (kukaan meistä ei muista, mikä oli ravintolan oikea nimi, yummy-jotakin.)

Yummu-mummystä tuli perheen legenda.
Vietimme lämpimän sinisen viikon Zakinthoksen saarella, pienessä turistikylässä. Kyläraitti oli ehkä reilun kilometrin mittainen, ravintoloita ja turistikrääsäkauppoja.
Ensimmäisenä, ehkä toisena (?) lomapäivänämme söimme päivän lämpimän ruuan pienessä perheravintolassa: tiskin takana hääri kuusissakymmenissä oleva topakka äiti (se yummy-mummy itse), tarjoilupuolesta huolehti perheen aikuinen poika, joka lähti viettämään siestaa oman nuorisonsa kanssa ja tilalle tuli perheen kielitaidoton isä.

Ruoka oli perusturistigrillisettiä, mutta jotenkin yummy-mummy onnistui tekemään aterioistamme maukkaita ja sympaattisia. Lapset halusivat takaisin samaan paikkaan joka kerta.
Mikäpä siinä, ruoka oli kohtuuhintaista, suurella sydämellä tehtyä. Ja joka kerta lapset pyysivät sanomaan yummy-mummylle että tämä on paras ravintola ikinä.
Vaihdoimme reseptejä: yummy-mummy opetti kuinka tehdään stifado. Minä kerroin karjalanpaistista.
Keskustelimme lasten syömisistä ja leipomisesta. Perheestä ja tiskaamisesta. Ruuanlaitosta.
Viimeisenä lomapäivänä kävin kiittämässä yummy-mummyä: hän pelasti lomamme - Pikkusiskolla oli kesän aikana melkoisia vaikeuksia syömistensä kanssa, mutta yummyn-mummyn ruuat upposivat. Olivathan ne sentään parasta maailmassa. Saimme muistoksi oluttuopit.

Jo heti silloin kesällä päätimme muistella Yummy-mummyä kotona sitten kun on talvi, pimeää, kylmää ja tylsää.

Oman yummy-mummymme ruokalistalla oli alkuun horiatiki, pääosassa lihansyöjille souvlaki-vartaat (ja ne pakolliset ranskanperunat), kasvilaisille briam. Juomana itsestään selvästi limua nuorisolle ja mythokset täysi-ikäisille. Päivän pukuetiketti oli helleasu, vaikka osa nuorisosta vähän palelikin.
Musiikkina kreikkalainen kansanmusiikki.
Jälkiruuaksi zorbasta eteisessä (jos kohta zorbas vaihtui nopeassa tahdissa abba-pätkytykseen)



Briam (kasvisvuoka)
- kesäkurpitsaa
-  sipulia
- valkosipulia
- perunaa
- munakoisoa (puuttui tästä versiosta)
(- porkkanaa)
- tomaattia
- papuja (tässä versiossa kikherneitä ja punaisia linssejä)
- öljyä, vettä, mausteita (suola, tuore basilika, oregano)
- fetajuustomurusia

Kaikki kuorittuna ja mukavankokoisiksi suupaloiksi pilkottuna. Käytin sipulit ja kesäkurpitsat pannulla (jonne kuuluisi myös itketetty munakoiso), muut ainekset vuokaan. Nesteet päälle, uuniin vajaaseen pariinsataan asteeseen reiluksi tunniksi. Kun paistos alkaa tummua, päälle foliota.


Horiatiki - kreikkalainen maalaissalaatti
- kurkkua
- tomaattia
- vihreää paprikaa
- punasipulia
- oliiveja
- fetajuustoa
- oliiviöljyä
- pippuria, tuoretta basilikaa, oreganoa

Pöydässä oli myös kreetalaisia krutonkeja ja vaaleaa kateleipää. Oluet ja lasit kävivät pakastimessa hakemassa pintaansa kylmänkaunin hunnun, ikkunan takana paistoi kirkas talviaurinko - kaikki puitteet olivat kohdillaan.

Oli hauskaa, iloista ja lämmintä!

torstai 14. marraskuuta 2013

pikapika-keskiviikko

keskiviikko on lähestulkoon koko syksyn ollut viikon päivistä hankalin.
Yksi lapsista lähtee harrastamaan melkein heti kotiuduttuaan, yksi puolestaan myöhemmin illalla.
Käytännön syistä viikon kauppareissu on silti sijoitettu keskiviikkoon - jääkaappi siis kumisee onttouttaan juuri silloin kun sieltä pitäisi löytyä jotain pikaista kasvaan raavittavaksi.

Tällä viikolla ruoka ratkesi kaupan lämpö- ja pakastekaapin kautta:  lämpimästä tiskistä valmiiksi grillattu broisku, pakastekaapista perunamuusi.

Ei jälkkäriä.
Uuniriisari iltapalaksi.

*
ei minkään valtakunnan suunnitelmaa ensi viikon ruokailuista.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Jämätiistai

tortillalätyt ja jauhelihat
paistettuja perunoita
kalan jämät
pastasalaatti pastanjämistä (pastaa keitettynä, hemapaa, raakaa sipulia, maustekurkkua, tomaattia, majoneesia; valinnaiset lisukkeet; minä laitoin omaani vähän kinkkusuikaleita)

jälkkäriksi jämäkakunsiivut

tiistai 12. marraskuuta 2013

kalamaanantai

Työpäiväni pitenivät tunnilla, ruuanlaittoon käytettävä aika väheni saman verran. Pikaruuilla on kysyntää tällä hetkellä.

Maanantaina työnsin uuniin kepeästi maustetun lohifileen ja uunikasviksia. Kyytipojaksi keittelin perunaa ja pastaa, lisäksi tarjolla oli smetanaa kalalle ja vihersalaattia ihan muuten vain. Valmista hieman reilussa puolessa tunnissa: perunat kuorittuna ja pieniksi paloteltuna

jämät neljän syöjän jäljiltä. Hetken päästä jämiä oli vielä vähemmän.


Uunikasviksissa tällä kertaa pikkuporkkanoita, sipulia ja vihreää paprikaa, mausteena ripsaus öljyä ja suolaa ja rakuunaa.



Jälkkäriksi siivut pizzasunnuntain suklaakakusta.

maanantai 11. marraskuuta 2013

viikonloppu - ruokalistasuunnittelua

foccaccia ja leipätaikina nousemassa

Nykyisessä elämässä kauppapäivä on keskiviikkona - tai hätätilassa torstaina. Kauppakuitti on kilometrin mittainen. Viime torstaina rynnistimme kauppaan ilman etukäteissuunnittelua, lauantain ruuanlaittotunnelmissa istahdin pohtimaan tulevia syömisiä.


ei mahdu kuvaan


Lauantaina syötiin possupataa ja foccacciaa, sunnuntaina tortilloja. (vai ovatko ne tacoja? fajitaksia?). Tietysti vietimme illalla perinteisen pizzasunnuntain.

Alkuviikosta ajattelin työntää uuniin kalan. Tortilla-ateriasta (taco? fajitas?) jäi jauhelihaa sen verran, että siitä syntyy joko makaronilaatikko tai jotain muuta vastaavaa heppoista pikaruokaa.
Jonkun kasvissosekeiton varmaan hyräytän tuohon rinnalle. Eiköhän se ole siinä, tämä alkuviikko.


valmiit porkkanaleivät

perjantai 8. marraskuuta 2013

silkkaa pikaruokaa

keskiviikko laajeni ulos normaalista hallinnasta, meni einesruokailuksi.

Torstaina yhteiseen ruokapöytään kokoontui vain kaksi viidestä. Tarjoilin lapsukaiselle lempiruokaa - yhtä niistä monista - kanarisottoa.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

hui hirveä!

aina fiksu vaihtoehto lähteä kiireisenä arkipäivänä kehittelemään ruokaa, jollaista ei ole koskaan ennen tehnyt ja jonka menekistä ei ole takeita.
Tein kuitenkin, nimittäin käristystä hirvestä.
Lupasin ja vannoin kasvavalle nuorisolle että en tee tätä enää ikinä jos se on ihan hirveetä.
Ja sitten söimme sitä hirveetä.
Se oli hyvää.
Jopa siinä määrin että sitä tilattiin melko pian uudestaan.

Hirvee käristys
pussillinen hirvenkäristyslihoja
palvikinkkusuikaleita suunnilleen kourallinen
pari sipulia ja porkkanaa (kuorittuna ja pilkottuna, tietenkin!)
mausteita
kermaa

Käristelin ja maustoin (suolaa, pippurisekoitusta) lihat pakkauksen ohjeen mukaan, heittelin sekaan pieneksi pilkotut porkkanat ja sipulit, lisäsin kourallisen alunperin pizzaan tarkoitettuja kinkkusuikaleita tuomaan mehevyyttä ja kosteutta, loirautin messiin kermat ja vajaan puolikkaan liemikuutiosta, kippasin uunivuokaan.
Työnsin komeuden uuniin pariin sataan asteeseen suunnilleen puoleksi tunniksi.

Kyytipoikana perunamuusi, rakuunoituja porkkanoita ja vihersalaattia. Puolukkahilloa niille, jotka haluavat ruokansa punaisena (meillä on yksi, joka silaa kaiken joko ketsupilla tai puolukkahillolla. Tai molemmilla.)

Ainoa yök-en-syö olivat yhden mielestä ne kinkkusuikaleet.
Vaikka toisaalta, osan mielestä ne olivat parasta ruuassa.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Jämät ja soppa

Maanantaina käsittelyssä viikonlopun jämät: vajaa puolet kaalilaatikosta, muutama pekoniin kääritty broileri, uunikasviksia, salaattia...
Ja soppa.
Olen ties kuinka pitkän paussin jälkeen ruvennut jälleen keittelemään keittoja. Perheen sisäinen yök-en-syö-faktori hyväksyy suurinpiirtein kolme erilaista soppaa, joista aikoinaan Yhteishyvästä bongattu katalonialainen herkkusienikeitto on kaikkein arveluttavin ja pelottavin.

Minun versioni - tällä kertaa heitin sekaan vielä yhden perunan keittoa suurustamaan.

soppa keittelyvaiheessa

Keittelyvaiheessa se näyttää...no.
Söösäysvaiheen puolivälissä se näyttää kissan vatsalaukun sisällöltä.
Valmiina se näyttää joltain, jota saattaisi löytyä pienehkön ihmisen vaipasta. (olin ajatellut ottaa sitä evääksi töihin, mutta ajatus keitosta lasisessa eväsastiassani...)

Mutta maku on hyvä. Herkullinen oikeastaan.

*
jälkkärinä hävikkiviikon hengessä parista kuolemaa tekevästä omenasta kehitelty omenapaistos. Se oli epämääräisesti jotain sukua omenakaurapaistokselle, mutta siinä oli vähän ruisleseitäkin (että olisi oikein terveellistä) ja lisäksi pikkuisen ihan tavallisia jauhojakin ja leivinjauhetta (ihan muuten vaan). Jonkinmoinen omppucrumble, taas kerran.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Viikonlopun syömät

Lauantaina: kaalilaatikko tai peruna ja jauheliha, salaatti.
Sunnuntaina: kanafileet pekonissa, pasta tai peruna, salaatti.

Ei merkillisempiä jälkiruokia, koska herkkutarjoilut oli ulkoistettu muualle.

*
Tarjoutui tilaisuus ostaa poroa. Nyt pakastimessa lymyilee paistia sekä muutama annos kärtsää ja jauhelihaa. Olisin voinut hamstrata enemmänkin jos olisi ollut resurssia (tilaa&finanssia).
Kilohinta tuli tällä hankinnalla varsin kohtuulliseksi.

Anoppi luuli että meillä on koko poron perä pakastimessa.
Minä näin mielessäni koivet sojottamassa ulos.

perjantai 1. marraskuuta 2013

lokakuun viimeinen torstai

yök-en-syöminen alkoi torstaina jo ennen kuin pääsin keittiöön asti. Piti tehdä tarkennettu ja korjattu suunnitelma ruokatarjoilusta: keittiössä riehui melkoinen amok - eikä mitenkään hyväntuulinen sellainen.

Torstain tarjoilut
- kylmäsavulohipasta
- pikainen kasvissosekeitto ja linssejä
- vihersalaatti

Yhdelle ei maistunut oikeastaan mikään, oli väsy ja huono olo.
Yksi ei halunnut syödä pastaa, kuten ei milloinkaan.
Yksi söi pastaa näiden kahden edestä.
Keittokattila tuli tyhjäksi.

...ja voi rähnä! Tarkoitus oli ottaa tuota pastaa evääksi tänään. Siellä se on, kotona jääkaapissa. Höh.