Kreikkalainen fiesta

Viikonloppuna vietimme viimein suuren kreikkalaisen fiestame, jota on suunniteltu jo kesästä asti. Muistelimme ihanaa lämpöistä kesälomaamme Kreikan saaristossa - tavoitteena oli toisintaa kaikkein parhaan ravintolan, "Yummu-mummyn" (?) ruokalista. (kukaan meistä ei muista, mikä oli ravintolan oikea nimi, yummy-jotakin.)

Yummu-mummystä tuli perheen legenda.
Vietimme lämpimän sinisen viikon Zakinthoksen saarella, pienessä turistikylässä. Kyläraitti oli ehkä reilun kilometrin mittainen, ravintoloita ja turistikrääsäkauppoja.
Ensimmäisenä, ehkä toisena (?) lomapäivänämme söimme päivän lämpimän ruuan pienessä perheravintolassa: tiskin takana hääri kuusissakymmenissä oleva topakka äiti (se yummy-mummy itse), tarjoilupuolesta huolehti perheen aikuinen poika, joka lähti viettämään siestaa oman nuorisonsa kanssa ja tilalle tuli perheen kielitaidoton isä.

Ruoka oli perusturistigrillisettiä, mutta jotenkin yummy-mummy onnistui tekemään aterioistamme maukkaita ja sympaattisia. Lapset halusivat takaisin samaan paikkaan joka kerta.
Mikäpä siinä, ruoka oli kohtuuhintaista, suurella sydämellä tehtyä. Ja joka kerta lapset pyysivät sanomaan yummy-mummylle että tämä on paras ravintola ikinä.
Vaihdoimme reseptejä: yummy-mummy opetti kuinka tehdään stifado. Minä kerroin karjalanpaistista.
Keskustelimme lasten syömisistä ja leipomisesta. Perheestä ja tiskaamisesta. Ruuanlaitosta.
Viimeisenä lomapäivänä kävin kiittämässä yummy-mummyä: hän pelasti lomamme - Pikkusiskolla oli kesän aikana melkoisia vaikeuksia syömistensä kanssa, mutta yummyn-mummyn ruuat upposivat. Olivathan ne sentään parasta maailmassa. Saimme muistoksi oluttuopit.

Jo heti silloin kesällä päätimme muistella Yummy-mummyä kotona sitten kun on talvi, pimeää, kylmää ja tylsää.

Oman yummy-mummymme ruokalistalla oli alkuun horiatiki, pääosassa lihansyöjille souvlaki-vartaat (ja ne pakolliset ranskanperunat), kasvilaisille briam. Juomana itsestään selvästi limua nuorisolle ja mythokset täysi-ikäisille. Päivän pukuetiketti oli helleasu, vaikka osa nuorisosta vähän palelikin.
Musiikkina kreikkalainen kansanmusiikki.
Jälkiruuaksi zorbasta eteisessä (jos kohta zorbas vaihtui nopeassa tahdissa abba-pätkytykseen)

 

Briam (kasvisvuoka)

- kesäkurpitsaa

-  sipulia

- valkosipulia

- perunaa

- munakoisoa (puuttui tästä versiosta)

(- porkkanaa)

- tomaattia

- papuja (tässä versiossa kikherneitä ja punaisia linssejä)

- öljyä, vettä, mausteita (suola, tuore basilika, oregano)

- fetajuustomurusia

Kaikki kuorittuna ja mukavankokoisiksi suupaloiksi pilkottuna. Käytin sipulit ja kesäkurpitsat pannulla (jonne kuuluisi myös itketetty munakoiso), muut ainekset vuokaan. Nesteet päälle, uuniin vajaaseen pariinsataan asteeseen reiluksi tunniksi. Kun paistos alkaa tummua, päälle foliota.

Horiatiki - kreikkalainen maalaissalaatti
- kurkkua
- tomaattia
- vihreää paprikaa
- punasipulia
- oliiveja
- fetajuustoa
- oliiviöljyä
- pippuria, tuoretta basilikaa, oreganoa

Pöydässä oli myös kreetalaisia krutonkeja ja vaaleaa kateleipää. Oluet ja lasit kävivät pakastimessa hakemassa pintaansa kylmänkaunin hunnun, ikkunan takana paistoi kirkas talviaurinko - kaikki puitteet olivat kohdillaan.

Oli hauskaa, iloista ja lämmintä!