aina fiksu vaihtoehto lähteä kiireisenä arkipäivänä kehittelemään ruokaa, jollaista ei ole koskaan ennen tehnyt ja jonka menekistä ei ole takeita.
Tein kuitenkin, nimittäin käristystä hirvestä.
Lupasin ja vannoin kasvavalle nuorisolle että en tee tätä enää ikinä jos se on ihan hirveetä.
Ja sitten söimme sitä hirveetä.
Se oli hyvää.
Jopa siinä määrin että sitä tilattiin melko pian uudestaan.
Hirvee käristys
pussillinen hirvenkäristyslihoja
palvikinkkusuikaleita suunnilleen kourallinen
pari sipulia ja porkkanaa (kuorittuna ja pilkottuna, tietenkin!)
mausteita
kermaa
Käristelin ja maustoin (suolaa, pippurisekoitusta) lihat pakkauksen ohjeen mukaan, heittelin sekaan pieneksi pilkotut porkkanat ja sipulit, lisäsin kourallisen alunperin pizzaan tarkoitettuja kinkkusuikaleita tuomaan mehevyyttä ja kosteutta, loirautin messiin kermat ja vajaan puolikkaan liemikuutiosta, kippasin uunivuokaan.
Työnsin komeuden uuniin pariin sataan asteeseen suunnilleen puoleksi tunniksi.
Kyytipoikana perunamuusi, rakuunoituja porkkanoita ja vihersalaattia. Puolukkahilloa niille, jotka haluavat ruokansa punaisena (meillä on yksi, joka silaa kaiken joko ketsupilla tai puolukkahillolla. Tai molemmilla.)
Ainoa yök-en-syö olivat yhden mielestä ne kinkkusuikaleet.
Vaikka toisaalta, osan mielestä ne olivat parasta ruuassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti