torstain arkiruoka

Jääkaapissa oli rasiallinen kanasuikaleita, joista oli tarkoitus synnyttää kanakiusaus.
Aikataulut iskivät vastaan, oli pakko luopua kiusallisesta suunnitelmasta ja hyökätä kohti nopeammin valmistuvaa sapuskaa.

Spaghetti ja kanakastike on aina hyvä vaihtoehto: halpaa-helppoo-nopeeta. Pastavastustajalle jääkaapista löytyi pari kertaalleen keitettyä perunaa, jotka valmistettiin uunissa öljytilkan kanssa paistinperunoiksi. Pastanvastustajalle eroteltiin kastikkeesta oma liha-annoskin.

Leivänjämistä tein uunissa juustoleipiä: leivänsiivun päälle reilu sipaisu voita ja juustoraastetta ja uuniin.

Kasvishenkisille uunikasvikset: pussillinen pakastekesäporkkanoita, pari tomaattia, sipuli, öljytilkka, kuivattua oreganoa ja loput jääkaapissa olleesta vuohenjuustotangosta. Varsin maukasta niiden kanasuikaleiden kanssa!

Jälkiruuaksi hedelmäsalaatti: ylikypsät banaanit, purkillinen persikkakuutioita ja muutama pakastemansikka. Kyytipojaksi vaniljakastiketta.
Hedelmäsalaattia tuli reilu annos - siitä jäi vielä iltapalaksikin.
Samoin iltapalalla oli tarjolla uuniriisipuuroa: laitoin edellisenä päivänä reilun annoksen.

*

Iltapalasta on viime aikoina ollut vastusta: tuntuu siltä että kasvava nuoriso suorastaan imuroi sisuksiinsa kaiken mitä kaapeista löytyy. Lupasin että jatkossa vähintään kerran - mieluummin kaksi - viikossa on tarjolla puuroa.
Ja palasin kiltisti takaisin leivänleivontaan. Yritin parin viikon ajan lanseerata ajatusta kaupanleivästä, ja mieluiten rukiisesta sellaisesta: syöntilakkorintama pysyi tiukkana ja viimekädessä laajamittainen ja varsin kovaääninen kampanja - sekä ruuanhintojen nousu - palautti minut takaisin taikinatiinun ääreen. Tulevatpahan muksut täyteen.

*
Pohdin syömisiä taloudelliselta kannalta.
Tiedän että monet valintani ovat melko kalliita sekä absoluuttisesti että suhteessa, mutta ne ovat myös valintoja, joista en oikeastaan halua tinkiä. En vaikka se näkyisi kauppakuitin loppusummassa huomattavana huojennuksena.
Aamun appelsiinimehuille tulee hintaa - mutta päivä alkaa niin paljon paremmin ja herkullisemmin. (nyt on ihan paras mehukausi! Juuri nyt saa niitä ihania italialaisia veriappelsiineja!)   Tiedän, että ihan joka ikinen arkiaamu jokainen tenava on saanut ainakin jotain hedelmää sisuksiinsa.
Sama pätee aamujogurttiin: pakastemansikkaa ja -mustikkaa menee hyvinkin melkein kilo viikossa, kumpaakin. Mutta lapset saavat marjoja. Ja sokerin määrä pysyy kohtuullisena (ihan ilman sokeria ne eivät jogurttiaan suostu ottamaan).
Turkkilainen jogu taas on meidän aikuisten herkkua. Ei siitäkään voi luopua.